Ultimatium on ainakin allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Oululaislafkalle levyttävä ryhmä on saanut aikaiseksi varsin hyvän, hieman Stratovarius -tyyppistä metallia sisältävän levynsä. Tuo mainittu "hieman" on paikoin kyllä aika väärä sana, sillä Timo Tolkin poppoo tästä tulee aika vahvasti mieleen useammassakin kappaleessa.

Ultimatium on viisas bändi, sillä se ei tappanut omaa levyään liiallisella kestolla. New Dawnia kuuntelee sujuvasti kerta toisensa jälkeen ilman minkäänlaista puduttavutta, johon nykyään yksi jos toinenkin orkesteri tuppaa sortumaan. Levyllä on kolme erittäin esittelykelpoista kappaletta - Follow Me tempaa mukaansa jo ensikuulemalta, eivätkä Cut Deep Eternally ja In My Dreams juurikaan huonommaksi pistä. Instrumentaali Disfunctional etenee sekin sujuvasti, mutta tuo liikaa mieleen Tolkin instrumentaalit. Kun vielä laulaja JT Partanenkin osaa asiansa, on koossa hyvä paketti.